[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Anders Hellantin ura

Hellantin lapsuus  ja nuoruus

Anders Hellant syntyi 30.11.1717 Korteniemen talossa Pellossa. Elettiin ison vihan aikaa ja Hellantin perhe oli Pellossa sukulaistalossa venäläisten hyökkäyksiä paossa. Korteniemen talon emäntä oli Andersin äidin serkku. Andersin isä, kauppias ja lapinvouti Anders Hellant vanhempi, muutti perheineen olojen rauhoituttua takaisin Tornioon.

Hellant aloitti opintonsa Tornion pedagogiossa. Poika oli teräväpäinen ja Tornion pedagogio tuohon aikaan perusteellista oppia jakava koulu. Hän kirjoittautui jo 15-vuotiaana opiskelijaksi Uppsalan yliopistoon. Hän opiskeli matematiikkaa, lakitiedettä ja taloustietoa. Välillä Hellant toimi Kauppakollegion kanslistina ja auskultanttina.

Jo ennen tohtorinväitöstä Hellant työskenteli Uumajassa lääninkansliassa ja sieltä hänet löydettiin 19 vuotiaana mukaan tulkiksi ranskalaiselle astemittausretkikunnalle. Tämän retkikunnan (1736-1737) työn tuloksena voitiin todeta maapallon olevan navoiltaan litistynyt ja suuri tieteellinen kiista saatettiin ratkaista. Tornionlaakso oli maailman huipputiedemiesten kiinnostuksen kohteena. Toimittuaan retkikunnan tulkkina Hellant sai elinikäisen kiinnostuksen tähti- ja luonnontieteeseen. Ranskalaiset palkitsivat Hellantin 7 jalan kaukoputkella ja tuhannen taalarin rahasummalla, jonka Hellant käytti tähtitieteellisten havaintovälineiden hankkimiseen. Maupertuisin kirja retkikunnan matkasta La Figure de la Terre saavutti suuren suosio. Kirja ilmestyi vuonna 1738 ja Hellant käänsi sen ruotsiksi jo samana vuonna nimellä Jordens figur.

Opinnot Uppsalassa päättyivät vuonna 1738, jolloin Hellant väitteli tohtoriksi. Väitöksen aiheena oli uusi tapa kalastaa Norrlannin joissa. Ajan tavasta poiketen Hellant kirjoitti väitöskirjansa itse, eikä pelkästään puolustanut professorin laatimaa väitöstä. Väitöskirja oli sikälikin poikkeuksellinen, että siinä Uppsalan yliopistossa ensimmäisen kerran käytettiin latinan kielen ohella ruotsin kieltä.

Paluu Tornioon

Opiskeluvuosien jälkeen Hellant palasi kotikaupunkiinsa ja toimi Tornionlaaksossa lopun elämäänsä. Koko elämänsä Hellant oli tutkija. Hän seurasi tähtitaivaan ilmiöitä, tutki jäänlähtöjä ja lämpötiloja. Ansiokkaan ja ahkeran havainnoinnin ansiosta hänet kutsuttiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi 1750. Vuosien mittaan Hellant kirjoitti ainakin sata kirjettä tiedeakatemian sihteerille omista havainnoistaan. Lisäksi hänen tutkielmiaan julkaistiin akatemian julkaisusarjassa. Jossain vaiheessa häntä ehdotettiin myös akatemian sihteeriksi, mutta hanke ei toteutunut.

Hellant teki pitkiä matkoja talvisin poroilla. Kauppamatkoille piti lähteä heti uudelta vuodelta ja verojen kerääminenkin oli Hellantin tehtävänä. Kauppamatkojen yhteydessä oli hyvä tarkkailla luonnon ilmiöitä. Vardöhusin linnoituksessa saattoi käydä tähtitieteellisissä merkeissä, vaikka tarkoituksena oli mittailla linnoituksen kokoa ja varusteita. Matkan jälkeen hän saattoi lähettää Tukholmaan tarkat kartat ja perusteelliset selvitykset, se oli puhdasta vakoojan työtä. Siihen aikaan 1748 Ruotsin ja Tanska-Norjan välit olivat aika kireät.

Kevään koittaessa ja meren sulaessa Hellant purjehti Tukholmaan viemään kirjoituksiaan ja mittaustuloksiaan Akatemialle. Postikin kulki, mutta Tukholman käynneillä oli myös toinen tarkoitus. Viikkojen Tukholmassa oleskelun yhteydessä Hellant osallistui Tiedeakatemian kokoontumisiin, jotka varmasti olivat henkireikä kaukana vertaisistaan tieteenharrastajista elävälle Hellantille. Eikä unohtaa sovi kirjakauppias Holmbergiä, jonka puodissa Hellant piipahti ostoksilla. Hellantin jäämistön kirjakokoelma oli todella huomattava ja osoitti, että hän tutustui uusimpaan luonnontieteelliseen kirjallisuuteen aivan tuoreeltaan.

Tähtitieteellistä harrastuneisuuttaan ja kotiseuturakkauttaan Hellant osoitti laatimalla kaksi almanakkaa Tornion horisontin mukaan vuosille 1744 ja 1748. Taloudellista menestystä hän ei hankkeella saanut, eikä liioin Jukkasjärvelle perustamallaan poronsarviliima-keittämöllä. Saran valmistuskaan ei ottanut tulta. Kaiken kaikkiaan Hellantin talous oli hieman rempallaan. Tieteentekemisellä ei tienannut, vaikka tiedeakatemia antoi pieniä rahallisia korvauksia ja lainasi havainnointivälineitä. Kauppa ja lohenkalastus toivat tuloja kuitenkin sen verran, että eteenpäin mentiin ja kirjalaskut saatiin maksettua.

Kuoleman jälkeen laadittu perukirja ei jäänyt ihan lyhyeksi luetteloksi omaisuudesta. Perijällä, Ruotsin tiedeakatemialla, oli pitkään tuloja mm. Hellantin talon myynnistä ja lohenkalastuksesta. Anders Hellant ei mennyt koskaan naimisiin eikä perustanut perhettä. Hän asui Rantakadun talossaan yhdessä taloudenhoitajansa Brigitta Witten kanssa. Briitta-neito hoiti talouden, lehmän ja yrttitarhan, kuten taloudenhoitajan kuuluikin. Lisäksi hän huolehti mittauksista ja havainnoinnista Hellantin matkojen aikana ja siten työllään mahdollisti pitkien aukottomien havaintosarjojen synnyn Ruotsin tieteelle.

Retkikunnan käynti virkisti tähtitieteen harrastusta koko maassa ja papisto ympäri maata alkoi tehdä tähtitieteellisiä havaintoja.

Tähtitieteellinen tutkimus oli Hellantin intohimo!Tähtitieteellinen tutkimus oli Hellantin intohimo!
Astronomia

Astronomia oli Hellantin aikana kansainvälisin tiede ja se kehittyi 1700-luvun kuluessa tavattoman nopeasti. Havainnointitietoja vaihdettiin kansainvälisesti. Suuret tähtitaivaan tapahtumat, auringonpimennykset ja Venuksen ylikulku, joiden samanaikainen havainnointi eri puolilla maapalloa oli välttämätöntä, kannusti kansainväliseen yhteistoimintaan. Myös Ruotsin Tiedeakatemiassa tähtiteteellä oli huomattava sija. Hellantin aikaiset tiedeakatemian sihteerit Elvius ja Wargentin olivat molemmmat tähtitieteilijöitä. Torniolla vanhat juuret tähtitieteellisten havaintojen tekopaikkana. Kaarle XI lähettämät professorit Anders Spole (1630-1699) ja Johan Bilberg(1646-1717) tekivät havaintoja Torniossa ja Könkään ruukilla. Ranskalaisten astemittausretkikunta vahvisti Tornion mainetta.

Hellantin tekemiä havaintoja ei tunneta paljon 1740-luvun alkupuolelta, vaikka myöhemmistä Tiedeakatemian papereista käy ilmi, että Hellant jo v. 1736 tarkkaili useimpia tähtitieteellisiä ilmiöitä, jotka näkyivät Torniossa. Isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1746 Hellant otti ainakin osan isänsä kauppa-asioista hoitaakseen ja hänen tiedetään käyneen joka talvi kauppamatkoilla aina Jäämeren rannikolla saakka. Kauppamatkat antoivat Hellantille hyvän mahdollisuuden tarkkailla myös tähtitaivaan ilmiöitä.

Jacob Faggot mainitsee puheessaan tullessaan tiedeakatemian puheenjohtajaksi vuonna 1747 Hellantin havainnot kuunpimennyksestä ja Jupiterin kuiden pimennyksistä vuosina 1740 ja 1743. Pimennyksiä havainnoitiin samanaikaisesti myös Uppsalan observatoriosta. Tulosten perusteella voitiin määrittää Tornion ja Uppsalan välinen aikaero.

Vuosi 1751 oli erityinen Astronominen vuosi. Tarkoitus oli havainnoida tähtitieteellisiä ilmiöitä kansainvälisen projektin avulla. Ranskalainen abbé de La Caille (1713-1762) suunnitteli yhtäaikaisia kuun Marsin ja Venuksen havainnointia eri paikoilla, suurin piirtein samalla meridiaanilla. Tiedeakatemian sihteeri Per Wilhelm Wargentin organisoi havainnoinnin Ruotsissa, Strömer havainnoi Uppsalassa, Gadolin havainnoi Turussa, Schenmark havainnoi Lundissa, Hellant havainnoi Torniossa ja Wargentin itse Tukholmassa. Hellant yritti houkutella Wargentiniä Tornioon kesällä 1751. Kirjeessään Wargentinille 14.3. hän kirjoittaa "musique och flickor skall jag swara för" miellyttävää seuraelämää lupaillen. Tornion havaintoja ei mainita lopullisissa havainnoissa, mahdollisesti siksi että muut ruotsalaiset havainnointipisteet olivat lähempänä samalla meridiaanilla kuin Hyväntoivonniemi. Hellant oli hyvin ylpeä osallisuudestaan Astronomisen vuoden havainnointeihin.

Venuksen ylikulku vuosina 1761 ja 1769 oli myös yhteinen tutkimus, jonka Wargentin organisoi ja jonka kustannuksiin Akatemia osallistui. Asiassa käännyttiin myös Hellantin puoleen. Venuksen ylikulku 6.6.1761 oli suuri tapaus Torniossa (kuvaus KVAH 1761). Ilmiötä havainnointiin neljällä kaukoputkella samanaikaisesti, Hellant omalla 20 jalan kaukoputkella, kapteeni Lagerbohm Akatemian 32 jalan kaukoputkella, nimismies Häggman Hellantin tavallisella 8½ jalan. Ruukinpatruuna Steinholtz ja raatimies Burström tarkkailivat ikkunasta 7 jalan kaukoputkella, jonka Hellant oli saanut lahjaksi ranskalaiselta Le Monnieriltä vuonna 1737. Aikaa mitattiin kahdella heilurikellolla ja sekuntiviisarilla. Venuksen ylikulkua seurattiin virallisesti yhdeksällä paikkakunnalla juhlallisin menoin ja vieraiden todistaessa.

Vielä suurempi mielenkiinto kohdistui vuoden 1769 ylikulkuun. Sen piti tapahtua kesäkuun 3. ja 4. välisenä yönä. Tähtitieteilijä Fredrik Mallet Uppsalasta matkusti Pelloon, Hellant tarkkaili Torniossa ja Turun yliopiston astronomian professori Anders Planman Kajaanissa. Tornionlaaksossa oli pilvinen sää ja havaintojen teko ei ollut mahdollista. Malletin vainoharhaiselle ja raskasmieliselle luonteelle moinen epäonni oli liikaa ja se vahvisti hänen ennestäänkin kielteistä suhtautumista Hellantin kykyihin huolellisena havainnoijana.

Hellant ei ollut varma näkyisikö vuoden 1764 rengasmainen auringonpimennys Torniossa ja niin hän matkusti Pelloon seuralaisena rouva Steinholz ja tämän tytär. Instrumenttina Hellantilla oli 10 jalan kaukopitki ja seuralaiset tarkastelivat pimennystä pienemmillä putkilla. Torniossa taloudenhoitaja Brigitta Witte tarkkaili pimennystä 2 jalan kaukoputkella. Sekä Torniossa että Pellossa auringonpimennys näkyi rengasmaisena.

Astronomit odottivat 1750-luvulla Halleyn komeettaa. Hellantia, joka oli järjestyksen ystävä kiusasi Halleyn komeetan vaihteleva aikataulu ja hän kirjoitti Wargentinille mahdollisuudesta, että olisikin kaksi komeettaa. Wargentin kirjoitti Hellantin ajatuksista Malletille jonka mielestä ei olisi mahdollista, että olisi kaksi komeettaa, joilla olisi melkein sama rata. Halleyn komeetta ei kuitenkaan näkynyt pohjoisessa. On kuitenkin tietoja, että Hellant onnistui seuraamaan kolmea muuta komeettaa.

Anders Hellantilla oli erityisasema ruotsalaisten amatööritähtitietelijöiden joukossa. Hän oli yhteydessä Tiedeakatemiaan jo ennen kun hänet valittiin sen jäseneksi. Tähtitieteellinen tutkimus oli Hellantin intohimo, vaikka hän ei omistautunutkaan tieteenharjoittamiseen. Ruotsin tiedeakataemin historian kirjoittaja Sten Lindroth pitää mahdollisena, etteivät Hellantin havainnot olleet aina parasta mahdollista laatua. Tämä saattoi olla syynä siihen, että astronomi Mallet nimitti häntä nimellä "charlatan i astronomien" (tähtitieteen puoskaroija). Toisaalta Hellant kuitenkin toimi kruunun tehtävissä astronomisena havainnoitsijana ja Tiedeakatemian sihteerit Elvius ja Wargentin pitivät häntä hyvin suuressa arvossa. Heidän kirjeenvaihtonsa oli vilkasta ja samoin kanssakäyminen Hellantin Tukholman matkojen yhteydessä.

Torne Observatorium, Observatorium Tornense

Hellant oli hyvin ylpeä Tornion observatoriosta, joka oli tuolloin maailman pohjoisin. Ei ole tiedossa, millainen tämä tähtitorni oli. Todennäköisimmin kyseessä oli Hellantin asuintalo, johon oli havainnoinnin helpottamiseksi tehty pieniä muutoksia. Sisustuksessa oli otettu huomioon mm. eripituiset, jopa toista metriä pitkät, katosta riippuvat magneettineulat. Kirjeistä käy ilmi, että Hellant tunsi jatkuvaa iloa observatoriostaan, vaikka se oli yksinkertainen ja alkeellinen.

Hellantin talo paloi kaupunkipalossa 1762. Hellant suunnitteli uuden talon ja myös erityisen tähtitornin rakentamista. Hän laati piirroksia uutta observatoriota varten. Luonnos kahdeksankulmaisesta rakennuksesta on vuodelta 1763. Julkisivupiirros on kirjeestä Tiedeakatemian sihteerille Wargentinille 22.4.1764. Uusi talo entiselle paikalle valmistui 1766. Talo ei todennäköisesti toteutunut aivan piirroksen mukaisena, mutta jonkin verran talossa oli kuitenkin otettu huomioon havainnoinnin vaatimukset.

 

Hellant laati piirroksia uutta observatoriota varten.Hellant laati piirroksia uutta observatoriota varten.

 

Almanakat  Tornion horisontin mukaan 1744 ja 1748

Ensimmäiset ruotsalaiset almanakat ilmestyivät 1500-luvulla. Niitä ilmestyi 1600-luvulta lähtien vuosittain. Astronomit julkaisivat almanakkoja myös muiden paikkakuntien kuin Tukholman ja Uppsalan horisontin mukaan.

Astemittausretkikunnan tulosten perusteella Hellantilla oli tarkka tieto Tornion sijainnista. Näin hänelle oli mahdollista laatia almanakka Tornion horisontin mukaan. Ensimmäinen almanakka ilmestyi karkausvuonna 1744. Ensimmäinen almanakka päättyi sanoihin "Continuation följer nästa är om Gud vill ... " (jos Jumala suo, jatkoa seuraa ensi vuonna). Uusi almanakka ilmestyi kuitenkin vasta seuraavana karkausvuonna 1748. Kenties tähtitieteellisiin laskelmiin kului odotettua enemmän aikaa. Myös taloudelliset syyt ovat voineet lykätä hanketta. Taloudellisiin vaikeuksiin viittaa, että kun ajan almanakoissa sunnuntait oli normaalisti painettu punaisella, joutui Hellant tyytymään kokonaan yksiväriseen painatukseen. Almanakat kävivät myös huonosti kaupaksi. Tiedetään, että vielä vuonna 1762 kaupunkipalossa tuhoutui Hellantin varasto myymättömiä almanakkoja.

Astronomit saivat julkaista almanakkoja, kunnes kuninkaallisella privilegiolla julkaisemisen yksinoikeus annettiin Kuninkaalliselle Tiedeakatemialle vuonna 1747. Eurooppalaiseen tapaan almanakoilla rahoitettiin Tiedeakatemian toimintaa. Hellant vastasi myöhemmin Tiedeakatemian julkaisemien almanakkojen myynnistä Torniossa. Yleensä almanakat laadittiin Celciuksen mallin mukaan, joka puolestaan perustui saksalaisiin esikuviin. Almanakoissa oli mukana asiantuntijoiden, esim. Carl Linné, kirjoittamia yleishyödyllisiä artikkeleita. Hellant poikkesi mallista siinä, että hän kirjoitti itse myös kaikki almanakkojensa artikkelit. Hän kirjoitti mm. ohjeita Pohjanlahden merenkulkijoille ja Tornionjoen jäänlähdöstä. Vuoden 1744 almanakan alussa oleva runo "Till Staden" on ainutlaatuinen, sille ei ole esikuvia ajan muissa almanakoissa.


Meteorologia

Hellant oli uuttera meteorologi. Hän käytti paljon aikaa säätieteelliseen työhön sen laajassa merkityksessä. Tuohon aikaan meteorologia sisälsi myös geofysiikan, hydrografian, vedenvähenemisen, magnetismin, revontulet ym. ilmiöt. Wargentinin mukaan ilmastollisten tutkimusten piti perustua pitkiin havaintosarjoihin eri puolilta maata. Wargentin rohkaisi säätieteelliseen havainnointiin maaseudulla. Pohjoiset paikkakunnat olivat erityisen tärkeitä. Hellant kuului Akatemian ahkerimpiin havainnoitsijoihin.

Hellant kirjoitti veden lämpötilasta kaivoissa ja Jäämerellä sekä poikkeuksellisen kylmästä tammikuusta 1759, jolloin mittari näytti - 89 °C! Matkustaessaan Tukholmaan Hellant toimitti havaintojaan Akatemiaan. Vielä 1810-luvulla Hellantin tekemiä ilmanpainehavaintoja käytettiin tutkimuksissa.

Hellant oli erityisesti kiinnostunut jäidenlähdöstä norrlantilaisissa joissa. Hän oli kehittänyt teorian, jonka mukaan jäidenlähtö Tornionjoessa tapahtui yhdeksän vuoden jaksoissa, joita kuun vaiheet määräsivät. Hän kirjoitti asiasta useita kertoja Tiedeakatemian sihteerille Elviukselle, mutta teoria ei koskaan päätynyt Akatemian julkaisusarjaan.

Vedenväheneminen, nykyiseltä nimeltään maan kohoaminen, kiinnosti 1700-luvun tiedemiehiä. Ilmiöstä oli vallalla kaksi teoriaa. Toisen mukaan vesi katosi maan sisäisiin onkaloihin meren pohjan reiästä, toisen mukaan vesi katosi kasvien käyttäessä sitä. Ilmiöstä puutui pitkät havaintosarjat, joten tiedemiehet eivät uskaltaneet ottaa asiaan selkeää kantaa. Hellant toimitti Tiedeakatemialle Muoniosta saamansa tiedon, jonka mukaan talonpoika oli löytänyt tunturijärven pohjasta männyn juuria. Mäntyhän ei kasva noilla seuduilla. Hellantin ajatus oli, että maa on kohonnut ajan kuluessa. Hellant seurasi ilmiötä myös merimatkoilla Tornion ja Tukholman välillä. Hellantin jäljiltä on säilynyt vedenkorkeusmerkki Uumajan läheltä Ratanin satamasta.

Finngrunden

Finngrunden on matalikko, joka sijaitsee koilliseen Gävlesta. Kirjoituksessaan "Om Finngrunden" Hellant käsittelee matalikkoa ja sen vaarallisuutta merenkulkijoille. Matalikon eteläpuolella veden korkeus oli vain neljä jalkaa. Hellant ehdottaa kirjoituksessaan, että matalikko merkittäisiin kiviarkuilla ja aluksen hylyllä. Alueelle muodostuisi veden vähentyessä aikaa myöten saari, jolle voitaisiin rakentaa majakka. Ennen saaren muodostumista laivan hylky tuli valaista purjehduskaudeksi. Hellant laati piirroksen hylkyä valaisevasta lyhdystä. Piirroksen mukaan lyhty näkyisi peninkulman päähän, jos se olisi veden pinnan tasalla. Kymmenen metrin korkeudella oleva lyhty näkyisi jo kahden peninkulman päähän.


Tiedeakatemia  1739–1789

Hellant oli ensimmäistä kertaa yhteydessä Ruotsin Kuninkaalliseen Tiedeakatemiaan jo 1739 Carl Linnén välityksellä. Tiiviimmät yhteydet tulivat myöhemmin Hellantin opettajan Anders Celsiuksen kautta. Hellantin ensimmäinen kirjoitus Akatemian julkaisusarjassa "Om laxens alstrande" oli vuonna 1745. Vuonna 1750 Tiedeakatemian sihteeri Wargentin ehdotti Hellantia Akatemian jäseneksi. Seuraavana vuonna Hellant osallistui ensimmäisen kerran Akatemian kokoukseen ja piti puheen aiheesta "Om vad märkvärdigt inom Polcirkeln redan kan vara observerat eller ännu stät att observera" (Mitä huomattavaa napapiirillä on havaittu ja mitä voidaan vielä havaita). Valitettavasti Hellantin puhetta ei ole löytynyt. Puheenjohtaja Johan Clasonin vastauspuhe on säilynyt. Puheessaan Clason painottaa, että Akatemian kannalta on hyödyllistä saada edustaja pohjoiselta alueelta. Hän päättää puheensa ylevään toteamukseen, kuinka ahkeruus, järki ja tiede ovat Akatemian ohjenuorana.

Hellant oli hyvin ahkera ja uuttera Akatemian jäsen. Kaiken kaikkiaan kahdeksantoista kirjoitusta julkaistiin vuosien varrella Akatemian tutkimussarjassa. Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian julkaisusarjan kirjoista tehtiin myös käännöksiä muille kielille. Anders Hellantin kirjoituksia oli myös näissä julkaisuissa mukana. Saksaksi käännettiin Om laxens alstrande. Kirjoitus poikkeuksellisen kylmästä talvesta käännettiin vielä saksasta latinaksi. Tässä kirjoituksessa Hellant tarkasteli lämpötilan vaihtelun vaikutusta instrumenttien sävelkorkeuteen. Hollanniksi käännettiin kirjoitus ilmaston vaikutuksesta terveyteen. Ranskaksi julkaistiin kirjoitus auringonpimennyksen havainnoinnista. Hellant lähetti myös runsaasti kirjeitä (noin sata kirjettä) Tiedeakatemian sihteereille.

Hellantin nimi tuli esille myös Akatemian tehtäviä täytettäessä. Häntä ehdotettiin sihteeriksi Per Elviuksen jälkeen. Valituksi tuli sillä kertaa Per Wargentin. Vuonna 1775 Hellant oli myös vaihtoehtona esillä valittaessa Akatemian puheenjohtajaa.

Hellant keitteli liimaa poronsarvista!Hellant keitteli liimaa poronsarvista!
Liimankeitto

Hellant ei harrastanut pelkästään luonnontieteellistä havainnointia. Hän jatkoi isänsä työtä kauppiaana ja lapinvoutina eli veronkerääjänä. Isänsä perintönä hän omisti myös Torpin lohipadon, joka sijaitsi vastapäätä nykyistä Pikisaarta.

Eräs Hellantin pitkäaikaisimmista ja tunnetuimmista yrityksistä oli liimankeitto poronsarvista. Saamelaiset ja uudisasukkaat olivat jo kauan valmistaneet liimaa poronsarvista ja tuoneet sitä myytäväksi Tornioon. Hellant keksi tavan rationalisoida liimanvalmistusta ja hankki itselleen kauppakollegiolta privilegion liimaruukille. Hän kokeili liimanvalmistusta useilla paikkakunnilla, mm. Enontekiöllä, mutta lopulta hän keskitti toiminnan yhteen ruukkiin Jukkasjärvellä. Toisinaan Hellantilla oli vaikeuksia saada riittävästi sarvia. Kirjeessään tiedeakatemian sihteerille Per Elviukselle 13.2.1748 Hellant valittaa raaka-aineen puutetta. Hän esitti kirjeessä uuden ajatuksen helpottaa raaka-ainepulaa. Jos lappalaiset olisivat voineet maksaa kaikki veronsa poronsarvina, sarvia tulisi riittävästi ruukin tarpeisiin. Tällaisenaan Hellantin uusi ajatus ei toteutunut.

Hellant jatkoi liimanvalmistusta kuolemaansa saakka vuonna 1789, jolloin Hellantin taloudenhoitaja Brigitta Witte peri valmistusoikeudet. Witten kuoleman jälkeen 1798 oikeudet siirtyivät Tiedeakatemialle, joka myi oikeudet seuraavana vuonna torniolaiselle kauppias ja raatimies Anders Reckhardtille.

Anders Hellant – Tornion astronomi
Näyttely Tornionlaakson maakuntamuseossa 11.4.–2.6.1996
 Artikkelin kirjoittaja: Päivikki Piiroinen