[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]
Elämää Tornionlaaksossa

Elämää
Tornionlaaksossa 1700-luvulla

Retkikunta saapui Tornioon kesäkuussa 1736 ja lähti takaisin Pariisiin kesäkuussa 1737. He saivat kokea vuodenkierron kokonaisuudessaan. Otteita Outhierin päiväkirjasta:

Toukokuussa hevoset lähtevät isäntänsä luota heti kun lumet ovat sulaneet ja vaeltavat tietyille metsäseuduille, aivan kuin olisivat keskenään sopineet tapaamisesta siellä. Hevoset liittyvät yhteen ryhmiksi, jotka eivät koskaan hajaannu eivätkö sekaannu muihin laumoihin. Niiden yhteisössä vallitsee niin tarkka järjestys ja niiden reitit ovat niin säännölliset, että omistajat tietävät aina mistä löytävät hevosensa, jos heidän on keväällä tai kesällä tehtävä matka reellä. Tehtyään tehtävänsä hevoset palaavat omia aikojaan kumppaniensa luo. Kun syyskuussa säät alkavat huonontua, hevoset tulevat laumoina metsästä ja palaavat kukin omaan talliinsa. 


14.9.1736  Perjantaina oli suuri rukouspäivä; asukkaiden tulee Ruotsin kuninkaan määräyksestä viettää niitä neljästi vuodessa. Silloin ei lainkaan tehdä työtä, ja kustakin perheestä täytyy yhden perheenjäsenen mennä kirkkoon, vaikka sinne olisi matkaa 30 peninkulmaa. Kirkossa merkitään läsnäolijoiden nimet muistiin, ja perheet, joilta ilman pätevää syytä puuttuu edustaja, saavat rangaistuksen.

Marraskuun alussa joki alkoi jäätyä ja pian saapui ensimmäinen lumisade. Pyhäinmiestenpäivänä kirkossa pidettiin useampia jumalanpalveluksia.

Elämä Torniossa oli varsin viihtyisää ja seudun asukkaat olivat ottaneet retkikunnan jäsenet ystävikseen.

6.12.1736 Torstaiaamuna irrotimme sektorin kaukoputken jalustastaan, pakkasimme kaukoputken laatikkoon ja kuljetutimme sen Mattilaan ja taas takaisin observatorioon. Asukkaita tämä seremonia ihmetytti kovasti; he kuvittelivat että kyseessä olivat jokin salaperäiset menot, ja jotkut kysyivät Hellantilta, miksei hän ollut mukana ranskalaisten juhlakulkueessa.

Oli ankara pakkanen, lämpömittarit osoittivat 25 ja 28 astetta. Sama jatkui lauantaina, jolloin vietettiin joulua. Asukkaat olivat suuren osan päivästä kirkossa ja viettivät loppupäivän hiljaisesti kotona lukien tai veisaten hengellisiä lauluja ja virsiä.

8.1.1737 Yöllä tuuli tyyntyi, ja tiistaina oli leudompaa ja melko kaunis sää. Aamulla kävin tapaamassa entistä isäntäämme pormestaria, ja sen jälkeen olimme kaikki everstiluutnantin kutsusta hänen luonaan päivällisellä. Meitä oli suuri seurue, pöydässä oli 29 henkeä, 14 naista ja 15 miestä. Silloin oli Viattomain lasten päivä; puolipäivän aikaan näimme, kuinka suomalaisesta kirkosta tuli jumalanpalveluksen jälkeen yli sata suomalaista, jotka lähtivät sieltä kaupunkiin tai koteihinsa ylemmäs jokivarsille.

17.1.1737 Oli Jukkasjärven markkinoiden aika.

6.2.1737 Oli hirveä myrsky, tuuli kasasi valtavia kinoksia joka puolelle. Monen talon ikkunat olivat kokonaan lumen peitossa ja useat pienet talot olivat aivan hautautuneet nietoksiin.

Pääsiäisviikon torstaina asukkaat menivät kirkkoon, jossa saarnattiin, mutta ei ollut ehtoollista. Edes pääsiäislauantaina ei paastota, mutta ihmiset harjoittavat oman harkintansa mukaan joitain kieltäymyksiä, eivät jotkut hurskaimmat syö mitään koko perjantaina. Lauantaina ja pääsiäissunnuntaina oli melko kaunista ja lämmintä ja lumi suli auringossa.

Toukokuun ensimmäisenä päivänä minulle annettiin pulloon pistettyjä pieniä koivunoksia, aivan niin kuin Ranskassa annetaan kukkia, ja huoneeni lämmössä koivunoksiin puhkesi lehdet.

9.5.1737 Torstaina osa maata oli paljaana ja tuli kaunis ilma, ja me menimme kävelemään kaupungin ulkopuolelle, eräälle niemen alueelle, jonne Tornion nuorisolla on tapana mennä huvittelemaan ja pelaamaan palloa.

25.5.1737 Joella oli enää tuskin lainkaan jäätä, mutta meri oli vielä aivan valkoisenaan lumen peittämiä jäälohkareita. Maassa metsiköiden pohjoispuolella oli enää vähän lunta, ja pitkin koko saarta asukkaat olivat jo alkamassa ohrankylvöä.

28.5.1737 Kaikki hevoset olivat jo lähteneet kesälaitumilleen.

(Gregoriaaninen kalenteri otettiin Ruotsisuomessa käyttöön vasta 1753. Outhier käytti luonnollisesti gregoriaanista kalenteria, jossa päivämäärät olivat 11 päivää edellä verrattuna paikallisten käyttämään kalenteriin.)