[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Planströmin tyttäret

Maupertuis'n retkikunta majoittui Torniossa keskustan varakkaissa porvaristaloissa rantakortteleissa. Maupertuis ja Sommereux majoittuivat pormestarin veljen luona, Outhier Rouva Tornbergin talossa, Clairaut Herra Krögerin luona ja Camus ja Herbelot saivat huoneen raatimies Planströmin luota. Muut majoittuvat kaupungin porvareiden taloissa.

Talven aikana retkikunnan jäsenet seurustelivat paljon paikallisen seurapiirin ja heidän perheidensä kanssa. Tapaamisissa he tutustuivat myös paikallisiin nuoriin naisiin. Eräät heistä olivat 19-vuotias Christine ja 17-vuotias Elisabet Planström.

Meidän päiviimme saakka on säilynyt Maupertuis´n  kirjoittama rakkausruno Christinelle. Ja kerrotaan myös, että Clairaut´n sihteeri olisi luvannut Elisabetille avioitua tämän kanssa.

Retkikunnan palattua Ranskaan kesällä 1737, tyttäret lähtivät heidän peräänsä. He viettivät talven sukulaistensa luona Tukholmasta, josta jatkoivat matkaa ja saapuivat Pariisiin kesällä 1738. Retkikunnan paluu kotimaahan ja mittaustulosten julkistaminen oli nostaneet retkikunnan jäsenet seurapiirien huipulle. Maupertuis ei halunnut tavata neitosia ja pakeni äitinsä helmoihin kohua.

Tyttärien saapuminen Pariisiin herätti valtaisaa kiinnostusta. Myös Voltaire kirjoitti heistä teoksissaan. Sisarukset kääntyivät katolilaisuuteen ja Ranskan kuningas myönsi heille pienen tuen elämiseen. Sisarukset lähetettiin hienoon aatelisnaisille tarkoitettuun luostariin. Mutta Elisabet halusi muuta. Hän sai Maupertuis’n ystävättären herttuatar d’Aiguillonin suojelijakseen ja asui hänen luonaan viisi vuotta. Herttuatar pyrki järjestämään Elisabetille säädyllisen avioliiton, mutta Elisabet avioitui huonotapaisen aatelismiehen kanssa. Onneton avioliitto päätyi oikeudenkäyntiin ja Elisabet useammaksi vuodeksi tutkintovankeuteen.

Sisarukset yrittivät jossain vaiheessa palata takaisin kotiin Tornioon. Isä Raatimies Planström oli kuitenkin kuollut. Uskonnon vaihtaminen tulkittiin siihen aikaan melkeinpä maanpetokseksi; tämä osaltaan vaikeutti sisarusten kotiinpaluuta.  Vuosia kestäneen oikeusprosessin jälkeen Elisabeth sai pienen eläkkeen, ei vaatimaansa osuutta runsaista myötäjäisistään. Tämän jälkeen Elisabeth vetäytyi hetkeksi takaisin luostariin sisarensa Christinen luo. Ennen kuolemaansa Elisabeth ehti kuitenkin hankkia talon Pariisista. Christine vietti elämänsä luostarissa.

 Maupertuis'n runo Christinelle



Rakkautta pakoon juostaan suotta

aina napapiirille saakka;

Jumalani, kuka olisi uskonut,

että tältä seudulta voi löytää Kytheran.


Näillä sumuisilla vyöhykkeillä

Christine hurmaa meidät:

Ja kaikki paikat, missä ovat hänen silmänsä

ovat kuumaa vyöhykettä.


Tässä oleskelupaikassa ei päiväntähti suo valoaan:

Teidän sulonne ovat tästälähin se tähti,

joka meitä valaisee.


Aurinko paistaa yöttöminä päivinä,

Pian se määrää kohtalomme:

Ja nämä pitkät päivät ovat oleva

liian lyhyitä Christinen lähellä.

Tornionlaakson vuosikirja 1984, s. 139
Maupertuis'n päiväkirjasta
Luonnontieteellisiä ja siveellisiä
kertomuksia 1738, s. 135-140.

Suomentanut Pirjo Neuvonen