[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Horilankero

Horilankero on saanut rakkaan lapsen roolin, sillä on monta nimeä. Outhierin kartassa vaaraa kutsutaan Horrilakeroksi, suomenkieli antaa vaaralle nimet Horilankero, Iso-Horila tai Horilanvaara. Horilankeron mittausmerkki paloi elokuisena sunnuntaina. Retkikunnan jäseniä osallistui samaisena sunnuntaina kirkkoherra Brunniuksen jumalanpalvelukseen ja hämmästyivät saarnan voimaa kirkkokansan puhjetessa kyyneliin. Kuivana kautena metsäpalot olivat hyvin tavallisia.

Outhier: ”Kun Horilankerolta palannut pikalähetti tiistaina kertoi tähtäysmerkin palaneen, Ranskan lähettilään antama neuvokas palvelijamme Pedre, joka tiesi merkin keskipisteen paikan, lähti kuuden miehen kanssa pystyttämään sitä uudelleen. ”

Outhier kirjoittaa Horilankerosta

 Horilankero 9.7.1736

Kirkosta palattua kuultiin Horilankeron metsän olevan tulessa. Se oli liiankin totta: iltapäivällä tulipalon savu näkyi Aavasaksan laelle, emmekä savulta pystyneet mittaamaan perusviivan päätepisteiden välistä kulmaa emmekä näkemään Horilankeroa.

...
Maanantaina savu oli entistä sakeampaa ja sitä näkyi joka puolella. Kuivana kautena, jollainen silloin oli, tuli pääsi usein valloilleen tämän seudun vaaroilla; se tarttuu kuivaan sammalikkoon ja leviää hetkessä sitä pitkin, ja näin palo pääsee laajenemaan valtavaksi.