[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Astemittaus

Astemittauksella selvitetään maapallon muotoa. Se tapahtuu yhdistämällä kolmiomittauksen tuloksia ja tähtitieteellisiä havaintoja. Kolmiomittauksessa määritellään mittakaava mittaamalla ensiksi perusviiva. 

Tornionjoki tarjosi retkikunnalle vaakasuoran pinnan, jolle noin 14 km pitkä kolmiomittauksen perusviiva voitiin mitata. Perusviivan mittauksessa Matarengin korkeudella joulukuussa 1736 käytettiin viiden sylen mittaan veistettyjä kuusipuisia tankoja, joita asetettiin jopa tuhansia kertoja perättäin lumeen, pakkasen paukkuessa kaamoksen kylmimpänä ja pimeimpänä aikana. 

Trigonometrian sääntöjen mukaisesti, kun kolmion yhden sivun pituus (perusviiva) ja kaksi muuta suuretta esimerkiksi kaksi kulmaa tunnetaan, voidaan laskea myös muiden sivujen pituudet.

Retkikunta suoritti kolmiomittaukset korkeiden mäkien laelle pystytetyistä ”kolmiomittaustorneista” naapurivaarojen tähystysmerkkeihin. Ennen varsinaisen tähtäysmerkin rakentamista retkikunta suoritti hienosti sanottuna regognosoimisen, eli tarkisti esteettömän näkyvyyden mitattavien kolmiopisteiden suhteen. Tähtäysmerkkien rakentaminen ympäristön puumateriaalista oli suuri urakka. Usein sitä edelsi vaarojen laelta puuston kaataminen. Tähtäysmerkkien valmistuttua voitiin suorittaa varsinaiset kulmahavainnot. Kulmahavaintojen suorittamiseen tehtiin kahden miehen voimin, tarvittiin havaitsija ja kirjuri. Havaitsija suuntasi mittalaitteen kaukoputken naapurivaaran tähtäysmerkkiin ja ilmoitti suuntahavainnon lukeman kirjurille. Lukemat kirjattiin tarkasti ylös havaintokirjaan ja mittaukset toistettiin useampaan kertaan virheiden välttämiseksi. Retkikuntansa ei kuitenkaan merkinnyt mitattuja pisteitä pysyvästi maastoon.

Leveysaste-ero mitattiin sektorilla Lohikäärmeen tähtikuvion delta-tähden zeniittikorkeudesta.