[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Astronomia

Tähtitiedettä eli astronomiaa pidetään lääketieteen ohella vanhimpana tieteenlajina. Tähtitiede tutkii maailmankaikkeutta ja sen kohteita, ilmiöitä ja kehitystä.

Retkikunta rakensi Kittisvaaralle suuren observatorion, johon sijoittivat sektorin ja mittasivat tähtien zeniittivälejä. Toinen observatorio rakennettiin myös Kittisvaaralle, täsmälleen viimeisen kolmion kärkeen. Tästä observatoriosta määritettäisiin mediaanin suunta ja sinne sijoitettaisiin heiluri. Kivipilariin kiinnitettiin kaukoputki ja toiselle rakennettiin hirsistä teline. Kaukoputkella tehtiin myös tähtien ohikulkuhavaintoja sään salliessa.

22.9.1736 Mittasimme auringonkorkeuksia merkitäksemme meridiaanin suunnan suureen observatorioon pingoittamamme langan avulla ja saadaksemme sektorin asennetuksi meridiaanin tasoon. Pieneen observatorioon oli asennettu koje, josta saatiin mediaaniin suunta kolmioiden suhteen. Koje oli täsmälleen viimeisen kolmion pohjoisessa kulmapisteessä. Tämän kojeen kaukoputki suunnattiin aurinkoon keskipäivän hetkellä tai johonkin tähteen sen ylittäessä meridiaanin ja käännettiin pystysuorasti alas horisonttiin. Tämän horisonttipisteen ja Pullingin ja Niemivaaran väliset kulmat mitattiin.

Retkikunta oli valinnut kohteeksi Lohikäärmeen δ –tähden, koska se oli sektorilla tehtävien havaintojen kannalta kaikkein parhain. Tähti ylitti meridiaanin melko läheltä zeniittiä ja niin sopivana vuorokauden aikana, että se voitiin havaita myös Torniossa.

Myös Tornioon kunnostettiin observatoPoron tähtikuvio - Tarandus vel RangiferPoron tähtikuvio - Tarandus vel Rangiferrio sektoria varten. Herra Helanderilla oli perinteinen kastari, joka sopi observatoriokäyttöön mainiosti. Rakennuksen sisälle upotettiin suuria kiviä, joiden päälle asetettiin sektorin alusta. Huoneen kattoon tehtiin aukko, lisäksi teetettiin vipulaite, jonka avulla kattoaukon luukku voitiin avata havaintoja varten. Tästä observatoriosta ei harmillisesti näkynyt horisontti eikä se sopinut muilla laitteilla tehtäviin havaintoihin. Niinpä retkikunta rakennutti aivan veden partaalle erilleen kaupungin taloista toisen pienen observatorion, jonne sijoitettiin englantilainen meridiaanin mittauslaite, heiluri ja kvadrantti. Le Monnier ja Celcius määrittivät horisontin meridiaanipisteen, jonka avulla havaittiin tähtien kulku meridiaanin yli.

Mittaamalla Pellossa ja Torniossa Lohikäärmeen δ-tähden korkeudet tai zeniittivälit retkikunta oli saanut selville näiden molempien observatorioiden välisen meridiaanikaaren pituuden astemittoina. Tätä verrattiin Kittisvaaran ja Tornion väliseen matkaan, joka pystyttiin laskemaan perusviivan mitan avulla. Retkikunta suoritti tarkistusmittauksia useaan otteeseen sekä Pellossa että Torniossa.