[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Mittauslaitteet

Retkikunnan käyttöön hankittiin ajan parhaimmat mittauslaitteet. Erikoisvalmisteisia laitteita tehtiin Ranskassa ja Englannissa. Lontoolainen George Graham valmisti sektorin, pariisilainen Claude Langlois kvadrantit. Retkikunnan  käytössä oli mm. sektori kaukoputkineen, kolme sekuntiheiluria, useita muita heilureita esim. Grahamin heiluri ja Julien de Roin heiluri, kvandrantteja, ilmapuntareita, lämpömittareita, meridiaanin mittauskoje ja joukko muita koneita. Osa mittausvälineistä oli valtavan suuria, esimerkiksi pelkän sektorin kuljetukseen tarvittiin kolme venettä.

Leveysaste-ero mitattiin sektorilla Lohikäärmeen tähtikuvion delta-tähden zeniittikorkeudesta. Yhden asteen suuruinen meridiaanin kaari osuu suunnilleen Tornion ja Pellon väliseksi. Nyky-yksiköissä se vastaa noin 110 kilometriä. Tornionjoki toimi mittausten keskiössä. Se helpotti kulkemista sulan aikaan, ja jäätyneenä se tarjosi tarvittavan vaakasuoran pinnan perusviivan mittaukselle.

Ranskalaiset käyttivät mittayksikkönä syliä eli yksi toise (1,949m, mitta voimassa vuoteen 1812). Toisemitta eli 1,949 metrin mittainen prototyyppi oli tuotu mukana metallitankona. Tämä Toise du Nord (pohjoisen toisemitta) on Pariisin observatorion museossa. Perusviivaa mitattiin kahdeksalla pitkällä kuusitangolla. Jokainen tanko oli tarkistusmitattu 9,745 metrin mittaiseksi. Perusviivaa mitattiin asettamalla tankoja lumeen tuhansia kertoja noin 14,5 kilometrin matkalla keskitalvella paukkupakkasessa.

Kolmiomittausketjussa käytetyt vaarat merkittiin ”signaaleilla”. Kaakamavaaralle pystytettiin Outhierin toimesta ensimmäinen tähtäysmerkki. ”Sotamiehet kiipesivät rinteeseen kaatamaan muutamia kuusia ja kantoivat ne vaaran laelle. Vaaran korkeimmalle kohdalle pystytettiin kuusi, jota tuettiin tyvestä toisilla puilla.” Maupertuis taas oli samaan aikaan suunnitellut ensimmäisen tähtäysmerkin Nivavaaran laelle hyvin kekseliäästi. ”Maupertuis oli pystyttänyt useita karsittuja puunrunkoja toistensa nojaan pyramidiksi. Nämä latvasta vitsaksilla sidotut ja tyvestä harallaan olevat rungot muodostivat samalla kertaa tähtäysmerkin, jonka huippuun saattoi tähdätä tarkasta, ja havaintotelineen, jonka keskelle sijoitettiin kulmanmittauslaite.”

Kolmioiden kaikki kulmat mitattiin kvadrantilla ja tämän jälkeen kolmiot ratkaistiin trigonometrisesti. Perusviivan pituuden tarkka mittaus mahdollisti meridiaaninkaaren pituuden laskemisen. Retkikunnan laskukoneena toimi Clairaut. Hänen vastuullaan olivat käytännön laskutoimet. Tornionlaaksossa mitattu meridiaanin kaaren pituus 57  437 syltä oli selvästi pitempi kuin Ranskassa saatu vanha arvo 57  060 syltä.

Maapallon muoto oli todistettu Tornionlaaksossa. Perun retkikunnan paluuta ei tarvinnut enää odottaa.Tiedeakatemian suljetussa istunnossa 28. elokuuta 1737 Maupertuis julkisti sensaatiomaisen tuloksen. Tulos julkistettiin uudelleen virallisessa juhlaistunnossa vielä marraskuussa.