Perun retkikunta
Oli varustettava kaksi retkikuntaa. Toinen matkustaisi päiväntasaajalle, toinen niin kauas pohjoiseen kuin olisi mahdollista.
Ensimmäinen Louis Godinin aluksi johtama retkikunta sai tehtäväkseen matkustaa päiväntasaajalle ja purjehti vuonna 1735 Etelä-Amerikkaan, Espanjan hallitsemaan Peruun. Nykyisin alue kuuluu Ecuadorille. Charles Marie de La Condamine siirtyi retkikunnan johtoon ja nykyisin tämä retkikunta tunnetaankin paremmin hänen nimellään.
Molempien retkikuntien tuli siis suorittaa sama geodeettinen tehtävä: selvittää kolmiomittauksella yhden asteen suuruisen meridiaaninkaaren tarkka pituus maastossa. Tuloksia vertailemalla olisi sitten mahdollista laskea maapallon muoto.
Perussa retkikunta viipyi yhdeksän vuotta kohdaten kulkutauteja, intiaanien hyökkäyksiä ja muita vastoinkäymisiä. Omaan haasteen toi mittausten tekeminen Andeilla, 5000 metrin korkeudessa lumen tuiskutessa ja pakkasessa. Toisaalta Andien vuorten takia taivas oli tähtikirkas ja helpotti astronomisia mittauksia.
Maupertuisin johtama retkikunta lähti matkaan vuonna 1736. Lappiin lähetetty retkikunta sai työnsä valmiiksi jo vuodessa. Koska yhtä astetta vastaava meridiaanin kaari osoittautui Tornionlaaksossa selvästi pidemmäksi kuin vastaava kaari Ranskassa, oli saatu kokeellinen vahvistus sille, että Maa oli navoilta litistynyt. Perun retkikunnan työ valmistui vuonna 1744. Perun retkikunnan saama tulos vahvisti Maupertuisin tuloksen.
Equadorilaiset ovat ylpeitä de la Comdaminen saavutuksesta. Päiväntasaajan mittauspaikka on nimetty Maapallon keskipisteeksi ”La mitad del mundo” ja tunnetaan laajasti. Paikalla on museo, patsaita ja se on tänäkin päivänä merkittävä matkailukohde.